4 merkkiä siitä, että perenna on aika jakaa (ja 3 joita ei jaeta)
Kolmantena tai neljäntenä kesänä perennapenkissä tapahtuu jotain, jota kukaan ei kerro etukäteen: siitä tulee kasvien lähde. Mätäs, joka istutettiin yhtenä taimena, on kasvanut niin isoksi, että siitä saa lapiolla kaksi tai kolme uutta kasvia, ja ne ovat aivan yhtä hyviä kuin ostetut.
Jakaminen ei ole vain ilmaisten kasvien hankkimista. Se on myös hoitotoimenpide, ja monelle perennalle se on välttämätön. Tässä on se, mistä tunnistat jakamisen tarpeen, milloin se tehdään, miten se tehdään ja mitkä kasvit kannattaa jättää täysin rauhaan.
Mistä tunnistat, että aika on tullut
Selvin merkki on keskustan tyhjeneminen. Monen perennan mätäs kasvaa ulospäin ja vanhenee sisältäpäin, ja jossain vaiheessa keskellä on puinen, kuollut kohta, jonka ympärillä on rengas eläviä versoja. Kasvi ei ole sairas. Se on vain kasvanut ulos itsestään.
Toinen merkki on kukinnan väheneminen. Mätäs on entistä isompi mutta kukkia on vähemmän, koska sadat versot kilpailevat samassa maapalassa samoista ravinteista. Kolmas on kaatuminen: hyvin tuuhea mätäs avautuu keskeltä ensimmäisessä rankkasateessa, ja jos kasvi ei ennen tarvinnut tukea mutta nyt tarvitsee, syy on yleensä koko eikä sää.
Ja sitten on se neljäs syy, joka on täysin legitiimi: haluat lisää samaa kasvia. Se on itse asiassa paras hetki jakaa, koska teet sen silloin ehdoilla, jotka sopivat sinulle, etkä hätätoimenpiteenä.
Kevät vai syksy
Yleissääntö on helppo muistaa: jaa kasvi silloin, kun se ei ole kukkimassa. Käytännössä se tarkoittaa, että keväällä ja alkukesästä kukkivat jaetaan syksyllä, ja loppukesästä ja syksyllä kukkivat jaetaan aikaisin keväällä heti kun versot näkyvät maasta.
Suomessa tähän tulee yksi lisäehto, ja se on sama kuin kaikessa syysistutuksessa: juurten on ehdittävä kasvaa ennen kuin maa jäätyy. Jos syksy on jo pitkällä, siirrä jakaminen kevääseen. Vasta jaettu kasvi on haavoittuva juuri siksi, että sen juuristo on katkaistu, eikä sillä ole aikaa korjata vahinkoa jäätyneessä maassa.
Kevätjakamisen etu on, että kasvilla on koko kesä toipua. Sen haitta on, että kasvi menettää usein sen kesän kukinnan. Syysjakamisen etu on, että seuraava kesä alkaa normaalisti. Itse jaan syksyllä aina kun ehdin ja keväällä silloin kun en ehtinyt.
Tarhakuunlilja 'Halcyon'
Kuunlilja on helpoin mahdollinen kasvi harjoitella jakamista. Kuvauksen mukaan 'Halcyon' muodostaa tiiviin mättään paksuja, sinivihreitä lehtiä, joissa on hopeanharmaa hohde koko kauden, ja se kasvaa 30–45 cm korkeaksi ja leviää 50–100 cm. Juuri tuo leviäminen on se, joka antaa sinulle uusia kasveja. Mätäs on tiivis ja jämäkkä, se irtoaa maasta yhtenä kappaleena, ja jaetut palat lähtevät kasvuun luotettavasti. Kuvaus mainitsee myös, että lajike kantaa RHS:n Award of Garden Merit -tunnustusta.
📏 30–45 cm · 🌷 heinä–elokuu · ☀️ varjo tai puolivarjo
Näin se tehdään
Kastele kasvi kunnolla edellisenä päivänä. Kostea mätäs irtoaa ehjänä, kuiva murenee. Kaiva sitten koko mätäs ylös, älä yritä leikata siitä palaa maasta. Työnnä lapio maahan reilun matkan päähän versoista, kierrä kasvia ympäri ja nosta koko paakku ylös.
Ravista tai huuhtele multa pois sen verran, että näet juuriston rakenteen. Se on tärkein yksittäinen askel, koska sen jälkeen näet mistä kasvi jakautuu luonnostaan, etkä leikkaa umpimähkään. Pehmeät mättäät voi usein repiä käsin. Tiiviit erotellaan kahdella talikolla, jotka työnnetään mättään keskelle selät vastakkain ja vedetään erilleen. Puumaiset ja sitkeät leikataan lapiolla tai terävällä veitsellä yhdellä päättäväisellä liikkeellä.
Heitä pois vanha, puinen keskusta. Se on houkuttelevaa säilyttää, koska se on iso, mutta se on kasvin vanhin ja huonokuntoisin osa. Reunoilta otetut palat ovat nuorinta kasvustoa ja lähtevät parhaiten kasvuun. Pidä jokaisessa palassa useampi verso tai silmu ja kunnollinen tukku juuria; liian pieni pala selviää kyllä, mutta se vie vuoden ylimääräistä.
Istuta palat heti takaisin samaan syvyyteen kuin kasvi oli, kastele kunnolla ja lyhennä lehvästöä noin puoleen. Se ei ole rangaistus vaan tasapainotus: katkaistun juuriston on helpompi elättää puolet lehdistä kuin kaikki. Jos et ehdi istuttaa saman tien, laita palat ruukkuun tai kuoppaan ja peitä juuret mullalla, mutta älä jätä niitä koskaan makaamaan paljaina auringossa.
Japaninjaloangervo 'Europa'
Jaloangervo on toinen luotettava jaettava, ja sillä on lisäksi syy, jonka takia jakaminen kannattaa tehdä säännöllisesti: juurakko nousee vuosien mittaan ylöspäin, ja vanha mätäs alkaa kohota maanpinnan yläpuolelle ja kuivua. Kuvauksen mukaan 'Europa' on elegantti ja kompakti perenna, jonka hennot, ilmavat ja pehmeän vaaleanpunaiset kukinnot seisovat pystyssä varsien päällä tummanvihreän lehdistön yläpuolella, ja se viihtyy puolivarjossa tai varjossa kosteassa, hyvin ojitetussa maassa. Kun jaat sen, istuta palat hieman entistä syvempään.
📏 50 cm · 🌷 keskikesästä loppukesään · ☀️ puolivarjo tai varjo
Frederikken vinkki
Ruukuta ylimääräiset palat äläkä ahda niitä samaan penkkiin. Kun mätäs on jaettu neljään ja penkkiin mahtuu kaksi, houkutus tunkea loputkin johonkin rakoon on suuri, ja se on syy siihen, että moni penkki muuttuu vuosien mittaan sekavaksi. Laita ylimääräiset sen sijaan ruukkuihin, kastele niitä kesän ajan ja anna ne pois tai istuta ne syksyllä siihen kohtaan, jonka olet siihen mennessä keksinyt. Minulla on aina rivi ruukkuja aidan takana, ja se rivi on synnyttänyt enemmän hyvää naapuruutta kuin mikään muu puutarhassa. Ja merkitse ruukut heti. Kaksi viikkoa myöhemmin kaikki jaetut perennat näyttävät täsmälleen samalta.
Nämä jätetään rauhaan
Kaikkia perennoja ei jaeta, ja joidenkin kohdalla jakaminen on suoranainen vahinko. Ensimmäinen ryhmä ovat paalujuuriset kasvit, joilla on yksi paksu pääjuuri syvälle maahan sen sijaan että juuristo olisi mätäs. Koreapiikkiputki on tästä hyvä esimerkki: sen kaltaista kasvia ei voi jakaa, koska katkaistu paalujuuri on katkaistu paalujuuri. Jos haluat lisää, kylvä siementä tai osta uusi taimi.
Koreapiikkiputki
Kuvauksen mukaan se avaa sinisiä kukkia heinä- ja elokuussa vihreän, hopeisen ja harmaan lehvästön yläpuolella ja viihtyy hyvin vettä läpäisevässä maassa täydessä auringossa, myös sorapuutarhassa. Kasvi näyttää mättäältä, mutta maan alla se on aivan toista: yksi paksu juuri suoraan alaspäin. Siksi sitä ei kannata edes yrittää jakaa eikä siirtää kuin aivan nuorena. Valitse paikka kerralla oikein, niin se seisoo siinä vuosia.
📏 10–50 cm · 🌷 heinä–elokuu · ☀️ täysi aurinko
Toinen ryhmä ovat puumaiset kasvit, joilla on varsinaisesti runko eikä mätästä: laventeli, sulkapiiska, ajuruoho. Ne lisätään pistokkaista eikä lapiolla.
Kolmas ryhmä ovat ne, jotka eivät yksinkertaisesti pidä siitä. Pioni on klassinen esimerkki. Se voi kasvaa samassa paikassa vuosikymmeniä ja kukkia joka kesä, ja jokainen siirto tai jako maksaa yleensä yhden tai kaksi kukatonta vuotta. Jaa pioni vain, jos sinun on pakko, tee se syksyllä ja istuta se takaisin niin, että silmut jäävät aivan maanpinnan alle. Liian syvälle istutettu pioni on yleisin syy siihen, ettei pioni kuki.
Pioni 'Festiva Maxima'
Kuvauksen mukaan tämä klassikko tunnetaan suurista, täyteläisistä, puhtaanvalkoisista kukistaan, joita koristavat pienet purppuranpunaiset yksityiskohdat lähellä keskustaa, ja tuoksuva kasvi kukkii loppukeväästä alkukesään täydessä auringossa ja hyvin ojitetussa maaperässä. Se voi kasvaa jopa 90 cm korkeaksi. Tämä on se kasvi, jonka istutat kerran ja jätät rauhaan. Valitse paikka huolella, koska pioni ei anna toista mahdollisuutta yhtä helposti kuin kuunlilja.
📏 90 cm · 🌷 loppukeväästä alkukesään · ☀️ täysi aurinko
Ja ne, joita ei tarvitse jakaa koskaan
On myös kolmas kategoria, joka jää usein huomaamatta: kasvit, jotka eivät yksinkertaisesti tarvitse jakamista. Ne kasvavat hitaasti, pysyvät tiiviinä eivätkä tyhjene keskeltä. Perennapaketissamme 'Helppo penkki' juuri se on ollut valintaperuste, ja kuvaus sanoo sen suoraan: ei tuentaa, ei jakamista, ei maavaatimuksia.
Tuoksukurjenpolvi on tästä hyvä esimerkki. Se leviää maanpeitteeksi mutta ei kasva umpeen itsestään, ja jos siitä haluaa lisää, riittää että kaivaa reunasta palan siinä missä se on jo levinnyt sinne minne ei pitäisi. Se on jakamista helpoimmillaan: ei koko mättään nostoa, vain lapio reunaan.
Tuoksukurjenpolvi 'Spessart'
Kuvauksen mukaan tämä maanpeittävä perenna kantaa valkoisia, pehmeän vaaleanpunaiseen vivahtavia kukkia toukokuusta heinäkuuhun pyöreähköjen, tuoksuvien lehtien yläpuolella, ja lehvästö muuttuu syksyllä pronssinpunaisiin sävyihin. Se viihtyy täydessä auringossa, puolivarjossa tai täydessä varjossa ja sietää multaa, hiekkaa, savea ja kalkkia. Istutusväli on 40 cm, ja maanpeite sulkeutuu vasta kun kasvit kohtaavat, joten kitke rikkaruohot ensimmäisten kausien ajan.
📏 30 cm · 🌷 toukokuusta heinäkuuhun · ☀️ aurinko, puolivarjo tai varjo
Jakaminen on ainoa puutarhatyö, jossa lopputulos on enemmän kuin alkutilanne. Yhdestä kasvista tulee kolme, penkki nuortuu ja jotain jää yli. Se on myös se hetki, jolloin perennapenkki lakkaa olemasta hankinta ja alkaa olla järjestelmä, joka tuottaa itse itsensä.
Lue myös: Kuunlilja ilman etanareikiä: 2 lajiketta ja 6 keinoa · Jaloangervo: perenna paikkaan, johon aurinko ei koskaan yllä
Valikoima ja saatavuus voivat muuttua.
Velkommen hos Blomsterverden
I 2024 fejrer vi 20 års jubilæum, og det markerer vi med en opdatering af vores hjemmeside og brand. I to årtier har Blomsterverden stået for at være den farverige nichebutik for bl.a. løg, knolde, frø og planter på nettet, og sammen med jer skabt tusindevis af skønne haver.
Vi glæder os til at vise dig endnu mere af, hvad vi har i vente.
Bliv inspireret
Katso kaikki
Sitruunaruoho ruukussa: kylvö, sato ja talvetus
